luukanvalma

Vihaaminen on mysteeri!

  • Vihaaminen on mysteeri!

Vihaaminen on minulle mysteeri. Tosin ikäni puolesta minulla ei ole edes energiaa voimakkaille tunteille, korkeintaan rakkaudelle.

En ainakaan ymmärrä sellaista vihaa, jolla ei ole mitään syytä.

Sen vielä voisin käsittää, että, jos joku uhkaa lasteni tai perheeni henkeä tai riistää meiltä määrätietoisella kidutuksella mahdollisuudet elämiseen ja toimeentulemiseen, vihalla voisi olla joku selitys.

Mutta että käyttää energiaansa asioitten, väestöryhmien tai kansojen vihaamiseen!? Tuohan kertoo vain sen, että tämä  ihminen vihaa. Hän on vihainen ihminen. Ja vihasta pitäisi tehdä pikimmiten parannus, sillä se jäytää ja myrkyttää ihmisen itsensä ja saa aikaan muuta pahaa. Viha kadottaa myös ihmisen sielun ja keskittyy imemään itseensä kaiken positiivisen energian.

Itse olen ollut ja olen edelleen joittenkin vihan kohteena. Mutta sillehän minä en voi mitään. Vanha sielunhoitajani opetti minua nuorena: "Anteeksi pitää antaa, mutta jatkaa ei ole pakko". Myös psykiatri antoi neuvon välttää ihmisiä, jotka jatkuvasti osoittavat vihaa, panettelevat ja "haukkuvat". Haukkuminenhan on tunnetusti koiran virka.

Myöskään sellaista en ymmärrä, että toiset yllyttävät toisia vihaamaan. Siis levittävät myrkkyä ympärilleen.

Kerran jouduin tilanteeseen, jossa samana päivänä, kun minun piti siunata muuan mies haudan lepoon, tuli viesti, että tämä vainaja vihasi naispappeja. Pikaotoksena etsittiin mies häntä siunaamaan. Myöhemmin sain kuulla, että hän vihasi kaikkea, yhteiskuntaa, kirkkoa, naispresidenttiä ja yleensä naisia. Hän eli vuosikymmeniä metsässä maakuopassa, koska vihasi veroja ja työntekoa.

Jotkut vihaavat vastakkaista sukupuolta, koska eivät ole saaneet toivomaansa ystävää. Sensijaan että vihaisivat, he voisivat tehdä attraktiolleen jotain, esim. kiinnittää huomiota pukeutumiseen ja ennen kaikkea hygieniaan. Myös jyrkkiä mielipiteitä voisivat hioa, niin kyllä ystäviä on maailma täynnä.

Myöskään sukukaunoja ja sukulaisten vihaamista en ymmärrä, sillä minun näkökulmastani raha ja menestys eivät ole kadehtimisen arvoisia. Eikä itseasiassa vanhempien perinnönkään vuoksi tarvitse vihata. Saisivat tuhlata omat rahansa jo elämänsä aikana, niin ei tarvitsisi keskinäistä vihaa perhepiirissä.

Vihasta pitäisi luopua paitsi energian vuoksi, myös ja varsinkin siksi, että Jeesus opettaa rakkautta ja rauhaa. Hänen kanssaan pääsemme taivaan iloon, jos opettelemme rakastamaan ja panemme apostolien neuvon mukaan pois kaiken pahuuden, myös vihan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Mikko Ahola käsittelee tuoreessa blogissaan vihapuhetta Westboron toiminnan analysoinnin kautta, mielestäni oikein selkeäkielisesti.

Moni "myrkyn levittäjä" ei sen juomista osaa itse keskeyttää. Kun makuun on tottunut niin siitä tulee osa arkipäivää, jonka kautta hahmotetaan oman maailman rajoja. Vihaaminen on tapa rakastaa itseään.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Kiitos kommentista! En nyt löytänyt mainitsemaasi artikkelia, mutta toisesta kappaleesta olen samaa mieltä. Joseph Berken kirjoittama kirja "Pahan voima" käsittelee kateutta, joka ei myöskään pääty ennenkuin ihminen lopulta itse päättää päivänsä, eli tuhoaa itsensäkin jollakin tapaa, joko henkisesti tai ihan fyysisesti.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Viha on toisille käyttövoima kuten bensiini.
Viha sitoo, sitä he eivät huomaa.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Oikeassa olet. Wayne Dyer kirjoittaa yhden kirjan tästä (Lainasin sen, mutten saanut takaisin) . Hän kertoo miten vasta sen jälkeen, kun hän löysi vihaamansa isän haudan, hän vapautti energiansa psykiatrian kirjojen tuottamiseen. Oma itsetuntoni palasi, kun luin hänen kirjansa "Uskalla rikkoa rajasi".

Julia Kivilahti

Olen oppinut, että se mitä minä vihaan, on jotain joka on minussa, jotain jota en ole tunnistanut. Vihan tunteen tarkoitus on kiinnittää minun huomio siihen asiaan ja tutkia itseäni. Mikä siinä asiassa/ihmisssä minua vihastuttaa? miksi? Viha laantuu kun uskallan nähdä oman vihani syntyjuuret, sitä kautta ymmärrykseni itseä ja muita kohtaan kasvaa, samanaikaisesti vihastusta tuottavien asioiden ja ihmisten määrä laskee.

Vihastuminen on tärkeää - sen tarkoitus on herättää meidät - ryhtyä tekoihin. Vihan/vihastumisen energia pitää vaan osata muuttaa energiaksi, jolla tehdään tekoja paremman puolesta.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Harvinaisen viisas vastaus, kiitos tästä. Noinhan se on, mutta voi olla jotain muutakin. Kunhan tässä aattelen.

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Viha on kyllä ehdottoman tarpeen suru- ja erovaiheessa.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Joo, kyllä tunteet pitää saada purkaa, jopa aggressiot. On vain hyvä, jos keksiii muita kohteita kuin syyttömät ihmiset ja joskus itsensä. Ne nyrkkeilypussit ja jotkut naiset hakkaavat matot ja vuodevaatteet totkuiksi!

Käyttäjän anmarirytila kuva
Anmari Rytilä

Joku on joskus sanonut, että on vain kaksi tunnetta, joista muut sitten versoavat.

Rakkaus - pelko.

Olisivatko siis vihan juuret juuri pelossa.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole."

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Rakkaus ja pelko,
ensimmäiseen sisältyy luottamus ja rauha,
jälkimmäinen pukeutuu moneen muotoon,
ylpeys, kunnianhimo, ja mitä kaikkea.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Meillä vanhemmilla ei ollut niin paljon pelon aiheita, vaikka olimme kokeneet sodan. Nykyisin on niin paljon piilopahuutta, jota nuoret eivät heti huomaa. Pahaa on helpompi vastustaa, jos huomaa sen idut heti pienenä. Aivan kuin rikkaruohot, ennenkuin ne kasvattavat suuret juuret.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Totta. Pelko sanasta nousee myös uhka. Jos esim. työpaikoilla joku tuntee toisen uhkaksi, saattaa syntyä kiusaamisen ja vihan kierre. Isona vasta ymmärsin, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan rakkauden puute eli välinpitämättömyys. Nuorikin kaipaa rajoja, se on rakkautta. Lastaan vihaa, joka ei aseta hänelle turvallisia rajoja.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Freud Marx Engels & Jungin Pekka Myllykoski (käsittääkseni teologian tohtori Matti Myllykosken veli) käänsi aikoinaan osuvasti John Prinen Bruised Orange -kipaleen kertosäkeen:
"Voi tuijottaa tyhjää, voi raivosta juopua
huutaa: mitä sillä on väliä, ja luopua
muttei se hyödytä, sen tiedän jos muuta en
Sillä viha heikentää sydämistä voimakkaimmankin,
ja ennenkuin huomaat, olet itsesi vankina
murheittesi kahleilla kytkettynä katkeruuteen"

Mustelmilla
http://www.youtube.com/watch?v=FyhO2-ARWsM

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Kiitos, olipa hyvin oivallettu. Mikään ei liene hölmömpää kuin kahlita itsensä. Vapaus on ainakin meille jousimiehille kaikkein tärkein tavoite!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Vihaan kaikkea mikä tuhoaa sitä mitä rakastan.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Yleensäkin: Kaikkea pahuutta pitää vihata eikä esim. riippuvuuksista pääse vapaaksi, ennekuin alkaa vihata sitä ainetta tai asiaa, joka uhkaa tuhota terveyden ja elämän. Mutta että löytää oikeat keinot, siinä pulma!

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Pitäisikö minun vihata tätä US:n blogiseuraa? Johon rupeaa oleen jo pahasti koukussa. Ei sentään! Jotain muuta keinoa täytyy löytää ettei ryöstäydy hallitsemattomaksi.
Olenhan minäkin sentään Jeesuksen oppilas.

Taisto Merilä

Pahus pahus, oliko ammoinen kirkosta eroamiseni sittenkin vikatikki?

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288581825874...

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Kiitos vinkistä. Katsotaan miten siinä käy. Toivotaan, että tulee hyvä pappi!

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

"Myös jyrkkiä mielipiteitä voisivat hioa, niin kyllä ystäviä on maailma täynnä."

Voineeko mielipiteitään suoraan noin vain hioa? Mielipiteiden synnyllä on taustansa: kasvatus, omat elämänkokemukset, vaikutteet muualta jne.

Vai pitäneekö jokaisen vain odotella että mielipiteet tarkentuvat itsekseen.

Se on sanottava, että maltillisesti mielipiteensä esittävät pärjännevät paremmin kuin töräyttelijät. Mutta esim politiikassa jotkut saattavat pärjätä töräyttelylläkin, ystävistä en sittne tiedä.

Käyttäjän luukanvalma kuva
Valma Luukka

Hyvä näkökulma. Todellisia ystäviä on harvassa. Niiden ei kuitenkaan tarvitse olla asioista samaa mieltä. Tunteiden ilmaiseminen vain on vaikeaa monille luonteille. Sitten on oireyhtymiä, joitten haltijat vihaavat luontevasti, mutta empatian osoittaminen on lähes mahdotonta. Heikon itsetunnon saa helposti jo lapsena, jos kasvaa kielteisessä koti ja kouluympäristössä. Useat välttävät riitaa lähtemällä pois tilanteesta. Keinojen valikoimassa on aina kehittämistä sekä siinä, mihin purkaa oikeutetun vihansa.